Toimeentulotuki Suomessa

Webmaster! Lisää sivustosi kävijämääriä ja tunnettuutta - liity Bannerinvaihto.fi -mainosverkkoon!

www.toimeentulotuki.net







TOIMEENTULOTUKI - KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT VARAT - OMISTUKSESSA OLEVA KIINTEISTÖ - KIINTEISTÖN REALISOINTI TOIMEENTULOTUEN MYÖNTÄMISEN EDELLYTYKSENÄ - AIKA TALOUDELLISEN TILANTEEN JÄRJESTÄMISEKSI

Diaarinumero: 1339/3/11
Antopäivä: 9.11.2012
Taltio: 3083

Viranhaltija hylkäsi A:n toimeentulotukihakemuksen tammi-maaliskuulle 2011 sillä perusteella, että A:lla oli mahdollisuus turvata elantonsa varallisuudellaan. Sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaosto hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen todeten, että A omisti kiinteistön, jonka verotusarvo oli hiukan yli 9 000 euroa. A:lle oli huhtikuussa 2010 tehdyllä päätöksellä annettu aikaa vuoden 2010 loppuun järjestää taloudellinen tilanteensa esimerkiksi realisoimalla edellä tarkoitettu kiinteistö.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Isovanhemmilta lahjaksi vuonna 1996 saatu kiinteistö ei ollut asumiskäytössä eikä muutoinkaan tarpeen A:n toimeentulon turvaamiseksi. Kun lisäksi otettiin huomioon, että A:lle oli varattu kahdeksan kuukautta aikaa kiinteistön myyntiä varten, kiinteistö oli voitu ottaa huomioon A:n käytettävissä olevana varallisuutena päätettäessä tammi-maaliskuun 2011 toimeentulotuesta.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset sekä palautti asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi lainmukaisen toimeentulotuen myöntämistä varten.

Oikeutta toimeentulotukeen määriteltäessä huomioon voitiin ottaa vain ne varat, jotka olivat henkilön käytettävissä toimeentulotukea myönnettäessä. A:n varoihin kuului edellä tarkoitettu kiinteistö. Tämä omaisuus ei kuitenkaan ollut toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n ja 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n käytettävissä olevaa varallisuutta. Toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevilla varoilla tarkoitettiin sellaista omaisuutta, joka oli helposti realisoitavissa tai jonka käytettäväksi saattaminen ei edellyttänyt realisoimistoimia. Toimeentulotuen hakijan varallisuusarvoisen kiinteän omaisuuden myyntiä ei siten voitu asettaa toimeentulotuen myöntämisen edellytykseksi. A:n kiinteistöä ei voitu ottaa hänen varoinaan huomioon määriteltäessä hänen oikeuttaan toimeentulotukeen.

Toimeentulotukea myönnettäessä voidaan samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajalta muun ohella hänen varoistaan. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ei ollut ratkaistu eikä voitukaan ratkaista, oliko A:n toimeentulotukihakemusta käsiteltäessä toimeentulotuesta annetun lain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla perusteita määrätä toimeentulotuki tai sen osa perittäväksi takaisin.

Laki toimeentulotuesta 1 § 1 momentti, 2 § 1 momentti, 6 §, 12 § 1 ja 2 momentti, 20 § 1 momentti 1 kohta sekä 21 § 1 momentti



HFD:2012:95

Årsboksnummer HFD:2012:95
Givet 9.11.2012
Liggarnummer 3083
Diarienummer 1339/3/11

Utkomststöd - Disponibla tillgångar - Fastighet som sökanden äger - Realisering av fastighet såsom villkor för beviljande av utkomststöd - Tid att ordna upp sin ekonomiska situation
En tjänsteinnehavare hade avslagit A:s ansökan om utkomststöd för januari–mars 2011 med den motiveringen att A hade möjlighet att trygga sin försörjning med hjälp av sina tillgångar. Social- och hälsovårdsnämndens individsektion avslog A:s rättelseyrkande med att konstatera att A ägde en fastighet med ett beskattningsvärde om drygt 9 000 euro. A hade med ett beslut i april 2010 fått tid att inom år 2010 ordna upp sin ekonomiska situation, till exempel genom att realisera nämnda fastighet.
Förvaltningsdomstolen avslog A:s besvär. Den fastighet som A fått i gåva av sina far- eller morföräldrar år 1996 var inte beboelig och inte heller annars nödvändig för att A skulle kunna säkra sin utkomst. När man dessutom tog hänsyn till att A hade fått åtta månader på sig att sälja fastigheten, hade den kunnat beaktas som disponibel tillgång för A när man fattade beslut om hans utkomststöd för januari–mars 2011.
Högsta förvaltningsdomstolen upphävde förvaltningsdomstolens och social- och hälsovårdsnämndens individsektions beslut och återförvisade ärendet till sektionen för ny handläggning och beviljande av lagenligt utkomststöd.
När utkomststöd bestämdes, kunde man beakta bara de tillgångar som personen i fråga disponerade över när utkomststödet beviljades. Till A:s tillgångar hörde ovan nämnda fastighet, men den var inte en disponibel tillgång för A i den bemärkelse som avses i 6 § och 12 § 1 mom. i lagen om utkomststöd. När utkomststöd beviljades avsågs med disponibla tillgångar sådana tillgångar som var lätta att realisera och som kunde tas i bruk utan att realisering behövde tillgripas. Det var således inte möjligt att ställa som villkor för beviljande av utkomststöd att sökanden sålde honom tillhörig fast egendom med förmögenhetsvärde. A:s fastighet kunde inte beaktas som hans tillgångar när man bestämde om hans rätt till utkomststöd.
I samband med att utkomststöd beviljas är det möjligt att bestämma att utkomststödet eller en del av det återkrävs av mottagaren, bland annat av hans tillgångar. Med sitt beslut hade högsta förvaltningsdomstolen inte tagit ställning till och inte ens kunnat ta ställning till huruvida det i samband med handläggningen av A:s ansökan om utkomststöd fanns grunder att bestämma att utkomststödet eller en del av det skulle återkrävas enligt 20 § i lagen om utkomststöd.
Lagen om utkomststöd 1 § 1 mom., 2 § 1 mom., 6 §, 12 § 1 och 2 mom., 20 § 1 mom. 1 punkten och 21 § 1 mom.

-täsmähaku